Reply to topic  [ 15 posts ]  Go to page Previous  1, 2
Jpop-muistelut 
Author Message
NEXT LEVEL
NEXT LEVEL
User avatar

Joined: April 1st, 2012, 10:51 pm
Posts: 164
Location: Helsinki
Meja wrote:
Mulla tulee muuten tänä kesänä virallisesti täyteen 10- vuotta siitä kun löysin ja aloin kuuntelemaan aasialaista musiikkia. Tiivistin muutamalla ranskalaisella viivalla mun ajatuksia siitä, mitä viimeisten kymmenen vuoden aikana on tapahtunut sekä yleisesti, että mun omalla kohdalla. Tätä ideaa saa matkia muutkin, jos mieli tekee! :S

Hei, mahtava idea. Tästähän olis melkeinpä voinut tehdä oman ketjunsakin. Ehkä joku mode vois siirtää. Vai kuinka?

Mulla tuo 10 vuotta tuli täyteen tuossa ennen joulua. Tosin aasialaista ja erityisesti japanilaista musiikkia on tullut kuunneltua/kuultua jossain määrin jo ennen 90-luvun puoliväliä, mutta se oli suuremmalti osin pelimusaa sekä joitakin animetunnareita. Ja mitään ämpäreitä ei tietenkään silloin alkuun ollut. Internetkin oli vielä hyvin alkeellinen paikka, mutta midejä sieltä löytyi vaikka kuinka. Ihan huikeeta. :P Mp3:t saapuivat sitten jossain vaiheessa, mutta niiden lataaminen oli älyhitailla puhelinmodeemiyhteyksillä todella hidasta, eikä faija pahemmin tykännyt puhelinlaskun suuruudesta. Vuosituhannen vaihteessa laajakaistat ja Napster muutti sitten koko homman. Viimeinkin pääsi latailemaan Nobuo Uematsun alkuperäisiä mahtavuuksia. Laulettua pop/rock musaa rupesin aktiivisemmin kuuntelemaan vasta 2003/2004, kun ensimmäisen kerran kuulin Yuki Kajiuran musiikkia.

-2003 syksyllä katselin sellaista animesarjaa kuin 'Noir'. Ei mitenkään älyttömän hyvä, muttei huonokaan. Yuki Kajiuran musiikki kuitenkin viehätti sen verran, että katsoin sarjan vielä toistamiseen läpi, jonka jälkeen päädyin lataamaan hänen koko siihen astisen tuotannon. Ja pop-musiikin suhteen sieltä soundtrackien seasta löytyi Kajiuran ja Chiaki Ishikawan yhteistyön hedelmä: See-Saw.

-2004 meni sitten hyvin pitkälti See-Saw:n koko tuotannon ja Kajiuran uuden projektin, FictionJunction Yuukan ensimmäisten sinkkujen parissa. Kuitenkin länsimainen musiikki oli vielä tässä vaiheessa se, mitä kaikkein eniten kuuntelin. Sekä tietysti pelimusiikki ja erityisesti niistä tehdyt remixit. Musiikkia en ostellut ollenkaan, kaikki raha meni peleihin ja laitteisiin. Eikä musiikki muutenkaan vielä niin paljoa kiehtonut, että olisin jollain tavalla ketään seurannut tai fanittanut.

-2005 Yuki Kajiura pääsi jo hieman unohtumaan. Edelleen tuli välillä kuunneltua, mutta uudet julkaisut jäivät kokematta. Lisäksi löytyi pari uutta bändiä, Ruppina ja day after tomorrow, jotka myöskin veivät hetkeksi huomion pois muusta pop-musiikista.

-2006 oli syksyyn asti aika hiljaista. Sitten törmäsin ayuun ihan sattumalta jollain ihme nettisivulla. Siellä oli vähän kaikenlaista musaa vähän kaikkialta. Ayun nimi kai vaikutti jotenkin hauskalta, joten klikkasin... Mind = Blown.

-2007 pää räjähteli edelleen. Ensimmäinen kerta elämässäni, kun aloin oikeasti fanittamaan jotain.

-2008 kiinnostus aasialaista musiikkia kohtaan kasvoi ja rupesin jo miettimään mistähän sitä voisi jopa ostaa. Löysin sitten blippon ja tein ensimmäisen ostokseni: (miss)understood cd+dvd ja pian pari muuta levyä. Tutustuin myös Yesasiaan ja CDJapaniin, mutta tilaukset jäivät myöhemmäksi sillä armeija kutsui. Sitä ennen ehdin kuitenkin löytää sellaiset kestosuosikit kuin capsule ja Perfume, joita sitten popittelin metsässä.

-2009 keväällä päättyi 9 kk:n inttikomennus, jonka jälkeen kuulin että Yuki Kajiuralla on uusi projekti, Kalafina, jonka debyytti albumi (Seventh Heaven) oli juuri julkaistu. Mutta koska ayu oli samoihin aikoihin julkaissut NEXT LEVELin, niin Kalafinaan tutustuminen ja yleisemminkin palaaminen Kajiuran musiikin pariin venähti seuraavaan vuoteen. Mutta se NEXT LEVEL iski sitten kovaa. Fiilikset oli erittäin korkealla koko kevään ja kesän, ja intouduinkin sitten liittymään vanhalle moments foorumille. Millään fanifoorumeilla tai yleensä musiikkiaiheisilla foorumeilla en ollut koskaan ennen pahemmin pyörinyt. Olo olikin aluksi hieman outo, koska tunnelma oli niin erilainen kuin täysin miesvaltaisilla videopelifoorumeilla joihin olin tottunut. Nykyisin tämä on ainoa foorumi minne vielä kirjoittelen.

-2010 maaliskuussa Kalafina julkaisi toisen albuminsa (Red Moon) ja totesin sitten jossain vaiheessa, että nyt on kyllä ihan pakko kattoo mistä on kyse. Enkä tosiaan osannut yhtään varautua siihen mitä kuulin. En uskonut, että mikään voisi kolahtaa enemmän kuin NEXT LEVEL, mutta niin vaan tapahtui. Kolmannen biisin jälkeen molemmat levyt oli jo tilauksessa. Lisäksi vakituinen työpaikka ja vähenevä kiinnostus videopelejä kohtaan tarkoitti sitä, että rahaa oli entistä enemmän tuhlattavaksi musiikkiin. Happy happy joy joy. :D

-2011/2012 Kiinnostus ayuun alkaa hiipua. Jostain syytä ayun uudempaan tuotantoon kyllästyi aika nopeasti alkuinnostuksen jälkeen. Vielä edelleenkin se uran puolivälin tuotanto miellyttää suuresti, mutta Party Queen on uusista julkaisuista se viimeisin (ja nällä näkymin viimeinen) hankinta.

-2013 oli Rimi Natsukawan vuosi. Kaipailin jotain folkinpaa musiikkia ja pienen etsiskelyn jälkeen löytyi Rimi. Muutenkin lempiartistien suhteen oli aika kiireinen vuosi. Visakortti vinkui siis aika tiuhaan tahtiin. Elämä jatkui muuten normaalisti...

-2014 spotifystä löytyi Abingdon Boys School. Aasialaiset rockbändit eivät ole koskaan oikein uponneet, vaikka muuten rokki kelpaa. Mutta ehkä tänä vuonna voisi upotakin...


May 6th, 2014, 12:07 am
Profile WWW
I am...
I am...
User avatar

Joined: March 29th, 2012, 10:17 pm
Posts: 85
Tosi kivaa lukea muiden muisteluita, ja on myös hauskaa huomata, että monien vanhempien jäsenten "fanitusvaiheet" on tullut itsekin jossain määrin todistaneeksi tällä foorumilla :D Paljon muistoja! Pitääpä itsekin yrittää vähän listata, että mitenkäs se nyt menikään. Itsellä tulee tänä vuonna jo 11v täyteen :)

2003 - Muistaatko kukaan kun näihin aikoihin netti oli tulvillaan erilaisia blendaus-sivustoja? Idea oli siis että annetaan jokin aihe (esim henkilö, teema, tms) ja kyseisestä aiheesta kuka tahansa sai tehdä grafiikan/editin ja lähettää kilpailuun. Itse olin ahkerasti mukana. Eräällä tällaisella suomalaisella sivustolla oli aihe "Suosikkilaulajasi" ja joku oli tehnyt Ayusta. Samoihin aikoihin näin jonkun toisen suomalaisen mainitsevan Ayun jollain aivan toisella sivustolla (en tarkalleen muista kumpi oli ensin). Jostain syystä vaan kiinnostuin googlettamaan ja etsimään kappaleita sen aikaisilla latausohjelmilla, WinMX, Kazaa vai mitäs ne olivat. Silmiin pisti tiedostonimi "Real Me (English version)". Latasin ja kuuntelin. Ei se kokonaan englanniksi ollutkaan, mutta rakastuin silti. Latasin lisää. Muistan ainakin ladanneeni RAINBOW, Duty, evolution. Googletin lisää ja ayumi-hamasaki.org -sivusto kertoi minulle, että Memorial Address -minialbumi ilmestyy pian. Noin parin kuukauden päästä palasin sivulle ja sain tietää albumin ilmestyneen, joten etsin sen käsiini. Olin myyty.

2004 - En ole ihan varma mitä tuossa välissä kävi. Muistelen, että kuuntelin niitä muutamia biisejä paljon, mutta jossain vaiheessa se jäi vähäksi aikaa, sillä olin hämmentynyt japanin kielestä ja siitä etten ymmärtänyt sanoja tai yleensäkään tiennyt mistään mitään. Ayu vaan kuitenkin veti takaisin, ja pian ilmestyi Moments, johon taas rakastuin täysin. Aloin lataamaan albumeita, videoita, mainoksia, etsimään kuvia, tietoa jne... Täysfanitus päälle. Näytin äidille SEASONS-videon. Kommentti oli: "No tämä nyt ei tule kestämään." Jossain vaiheessa avasin myös Moments -fanisivut. Kuuntelin Ayua koko kesän, ja esittelin Ayun muille rippileirillä. Ostin ensimmäiset Ayu-levyni huuto.netistä, jotka olivat A Song for XX ja Duty. Ostin myös A Museum DVD:n joka osoittautui piraatiksi, joten nettihuudot jäivät siihen. Lopulta sain luvan käyttää isän luottokorttia, että pääsin käsiksi YesAsian valikoimaan. My Story oli ensimmäinen uutena ostamani levy, ja muistan edelleen miten upealta tuntui saada se käsiinsä ja päästä kuuntelemaan cd-soittimella! Loppuvuodesta aloin etsiä myös muita japanilaisia artisteja, ja löysin ainakin Amuro Namien, Koda Kumin ja Utada Hikarun, vaikka vielä kesällä olin väittänytkin etten ole mikään Japani-fani, vaan olen kiinnostunut vain Ayusta.

2005 - Olikohan se 2005 kun avasin tämän, tai no vanhan foorumin? :) Vai oliko se jo 2004? Hyvänen aika kun ei muista. Aloin tutustua muihin Ayu/Japani-faneihin, ja saada uusia kavereita. Musiikkimaku laajeni, ja etsin uusia kappaleita ja artisteja kaiken maailman mp3 rotation -sivuilta sun muilta. Kukaan ei silti päässyt Ayun tasolle. Kuuntelin vain naisartisteja, koska "japanilaiset miehet eivät minua kiinnosta" (....) CD-kokoelma alkoi karttua, ja myös Japani itsessään alkoi kiehtoa enemmän ja enemmän. Ayu-fanitus huipussaan, kaikki singletkin pakko saada!

2006 - Lisää artisteja, lisää ostettavaa, lisää kaikkea. Japanilaisesta musiikista tulee jonkinlainen "trendi" Suomessa ja mm. Demi-lehdessä on useampikin artikkeli Japani-faneista ja jpopista. Jossain vaiheessa kaveri soittaa L'Arc~en~Cielin "My Dear" -kappaleen, ja rakastun. Valtava fanitus alkaa. (Niin mitäs vasta pääsin sanomasta niistä miehistä?) Myös Ayu-fanitus voimissaan. Katson ensimmäiset Arashi & NEWS PV:t, mutta en pidä. "Poikabändit kun eivät minua kiinnosta." Koukutan myös senaikaisen parhaan kaverini Larukuun ja alamme yhdessä suunnitella Japanin matkaa.

2007 - Laruku-fanitus hiipuu because of reasons. Alkuvuodesta katson ensimmäisen doraman, joka sattuu olemaan Gokusen. O-ou, Matsujun baited. Arashin kautta Johnny'sin ihmeellinen maailma alkaa avautua (Mitä taas vasta olin sanonut?!). Rakastun erityisesti NEWSiin ja KAT-TUNiin. Eräs pieni poika astuu elämääni mutta tässä vaiheessa en vielä osannut odottaa mitä pian tapahtuu.... Ayu-fanitus hiipuu hieman, sillä kaikki aika menee poikabändeihin ja doramaan. Uutena vuotena kuitenkin ensimmäinen mahtava Japanin matka, ja uutta vuotta vietän Ayun kanssa Countdown Liven merkeissä.

2008 - Vuosi alkaa upeasti Ayun kanssa. Seuraavaksi vuorossa NEWS ja L'Arc~en~Ciel -konsertit ennen kotiinpaluuta. Jpop-fanitus oli varmaankin huipussaan: kuuntelin lukuisia artisteja ja halusin lisää musiikkia. Katsoin myös jatkuvasti doramaa. Tässä vaiheessa tiesin kaikki top-artistit, suosituimmat näyttelijät, uusimmat elokuvat. Fanitus alkoi kuitenkin keskittyä Johnny's-piiriin. Hey!Say!JUMP iskee ja lujaa, ja siinäpä sitten taas mennään. Ayu-fanitus jää taka-alalle, ja Mirrorcle World jää viimeiseksi heti tilaamakseni singleksi.

2009 - Johnny's-keskeisyys jatkuu. Kaiken muun kuuntelu alkaa jäädä vähäiseksi. Ostan Next Levelin Korea-version joskus kuukausi levyn julkaisun jälkeen, ja se jää viimeiseksi ostamakseni Ayu-albumiksi. NYC julkaisee ensimmäisen singlensä, ja se oli sitten siinä -> Yamada Yamada Yamada olikos maailmassa muitakin ihmisiä?

2010-2012 - Vuosi alkaa Japanissa kolmella JUMPin konsertilla. PALUUTA EI OLE. Kaikki maailman ihmiset hiipuvat koska Yamada. Ayu-fanitus heikoimmillaan, kunnes loppuvuodesta Love Songs sytyttää taas kipinän. ♥ Syksyllä aloitin myös japanin opiskelut yliopistossa! Yamada-rakkaus kasvaa kasvamistaan. 2012 jälleen kaksi JUMP-konserttia!!

2013-2014. Melko tasaista aikaa fanituksen kanssa. Alan tietoisesti taas yrittämään laajentamaan skaalaani ja innostun jälleen myös länsimaalaisesta musiikista. Ayu-fanitus on noussut huonoimmista ajoista, ja nyt kuuntelen Ayun vanhempaa musiikkia usein, ja Ayu on edelleen minulle hurjan tärkeä artisti ja ihminen. Seuraan Ayua epäsäännöllisesti ja haluaisin kyllä ostaa uudempia albumeita joita minulta puuttuu (etenkin Love Songs), mutta kaikki rahat menee JUMPiin/Yamadaan joten ei nyt oikein voi. Yritän kuunnella laajasti musiikkia ja latailla myös entisten suosikkien uusimmat julkaisut, mutta samalla tavalla en muita enää fanita kuin ennen. Yamada-rakkaus kasvaa edelleen päivittäin, ja I'm tellin ya nyt ollaan jo sellaisissa sfääreissä, ettei sitä aikaa ja tilaa sydämessä (ja rahaa lompakossa) vaan riitä muille, vaikka haluaisinkin.

Japanilainen musiikki on kuitenkin tullut näiden vuosien aikana jo niin vahvasti osaksi elämääni, etten usko että voisin koskaan lopettaa sen kuuntelua. Myös kpop sun muut eivät ole päässeet lähellekään tätä tasoa, vaikka sitäkin silloin tällöin kuuntelenkin. Hassua kuitenkin miettiä, että Ayun Real Me oli kappale, joka kirjaimellisesti muutti elämäni. Ehkä olisin myöhemmin tutustunut jpoppiin muuta kautta, ehkä en, mutta joka tapauksessa tuon kappaleen ja Ayun ansiosta olen nyt tässä: neljännen vuoden japanin opiskelija, syksyllä lähdössä todennäköisesti vuodeksi vaihtoon, ja toivottavasti tulevaisuudessa tulen myös asumaan ja työskentelemään Japanissa. Ja siitä olen Ayulle ikuisesti kiitollinen :)


May 20th, 2014, 4:20 pm
Profile WWW
Melody
Melody
User avatar

Joined: April 1st, 2012, 9:11 pm
Posts: 1132
Location: WONDERLAND
ihana lukea näitä teidän omia :) ja melinda menossa japaniin töihin?? wau! mikä on sitten tämä työ, johon haluat? :)


mullakin ayu muutti mun elämäni ylä aste aikana. Mulla oli tuo ylä aste aika aika vaikeaa, niin ayu kyllä nosti mut maan pinnalle ja näytti elämän valoisan puolen. Joten ilman ayua ja hänen musiikkiaan, en usko, että olisin nyt tässä, missä olen :) joten minäkin olen ayulle ikuisesti kiitollinen. Ja silloin kun tuon ayu tatuoinninkin hankiin, niin vaikka muutama sanoi, että kyllä tuo sun fanius lopahtaa, ja sitten kadut tuota tatuointia. Mutta vaikka fanius loppuisikin, niin en koskaan kadu tatuointiani, koska otin sen syystä. Merkitys on muutakin kuin pelkkä fanittaminen. Ayu on ollut suuri osa elämääni.

_________________
Music on. World off. ♫ / last.fm / ecstasy / Melody


May 20th, 2014, 7:12 pm
Profile WWW
I am...
I am...
User avatar

Joined: March 29th, 2012, 10:17 pm
Posts: 85
^ En vielä todellakaan tiedä mahdollisista töistä, mutta tarkoituksena olisi jotain löytää kunhan valmistun yliopistosta :D Kuitenkin japanin pääaineilijana oon ihan luonnollisesti siihen suuntaan menossa. ;) En muuten muista oonko maininnut täällä foorumilla, mut viime kesänä sain sellasen työn, että toimin matka-assistenttina japanilaisille turisteille (keikkatyönä haen asiakkaat lentokentältä ja autan hotellille asti), ja se on ollut tosi kivaa! Jatkan samaa myös tänä kesänä. Varmasti näyttää myös hyvältä CV:ssä sitten Japanin päässä. ;D Ensin nyt kuitenkin vaihtoon!

Ja Zannan tatuoinnista, ymmärrän hyvinkin tuon pointin. Miullekin on monesti sanottu esim kun ostan jotain fanikamaa, että "mitäs teet sitten kun fanitus lopahtaa?" Miks ees pitäisi ajatella niin? Eihän esim suhteeseen voi ryhtyä jos ajattelee vaan, että entä jos se ei kestäkään, näin esimerkkinä. ;D Entäpä jos se kestääkin? JA vaikka ei, niin ehkä ne asiat on sillä hetkellä tärkeitä ja merkittäviä, ja myöhemmin vähintään rakkaita muistoja niistä ajoista. Levyt ja tällaiset on tietysti mahdollista vaikka myydä, siinä missä tatuointi on pysyvä, mutta muistaakseni sanoit itsekin joskus, että vaikka fanitus lopahtaisikin niin tatuointi on silti tärkeä muisto näistä ajoista ja siitä tärkeästä ajanjaksosta elämässä. Ja miusta se ainakin on tosi hienoa.


May 20th, 2014, 9:50 pm
Profile WWW
Melody
Melody
User avatar

Joined: April 1st, 2012, 9:11 pm
Posts: 1132
Location: WONDERLAND
^juurikin niin :) mä en ainakaan vois kuvitellakaan ottavani tatuointia esim. jostain täysin randomista asiasta. Joku merkitys sillä pitää olla.

ja sun suunnitelmat kuulostaa hyvältä! Ja muistaakseni jotain tuosta kesätyöstäsi oot joskus maininnut, mahtava työ oli varmasti! :D

_________________
Music on. World off. ♫ / last.fm / ecstasy / Melody


May 22nd, 2014, 2:26 pm
Profile WWW
Display posts from previous:  Sort by  
Reply to topic   [ 15 posts ]  Go to page Previous  1, 2

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 0 guests


You cannot post new topics in this forum
You cannot reply to topics in this forum
You cannot edit your posts in this forum
You cannot delete your posts in this forum

Search for:
Jump to:  
cron

Forum hosting by ProphpBB | Software by phpBB | Report Abuse | Privacy